A-pi-na-or-kes-te-ri vauhdissa!

No niin, no niin.  Takana on kolme sarjapeliä ja yksi turnaus. Mä en joukkueenjohtajana ota kantaa pelilliseen osaamiseen, vaan kerron tunteita ja havaintoja.

 

Ensimmäinen peli pelattiin Kaukajärvellä. Se oli suurisorainen hiekkakenttä, maalit sillain semisti liian pienet ja mentiin asenteella voittamaan 16-0. No joo, ei se sit ihan niin mennyt. Pakko myöntää etten edes muista paljonko peli päättyi. Antakaa anteeksi! Olisiko ollut tasuri vai voittiko ne yhdellä maalilla. Apinat oli tahmeita, katsojat kans vähän vielä ruosteessa.

 

No, sitten mentiin Pirkkaturnaukseen. Olen edelleen sitä mieltä, että jokaikinen peli ois ollut voitettavissa. Pronssiotteluun kuitenkin päädyttiin, joka virallisesti rankkareissa hävittiin, mutta mielessäni jaoin joukkueelle mitalit! Ne teki hienoa työtä, ennenkaikkea olin iloinen nähdessäni sen joukkuehengen! Me vanhemmat oltais niin tarvittu nitroja, me herättiin henkiin, keuhkojen täydeltä kannustettiin! Ilmoitin meidät elokuussa uudelleen, hakemaan päänahkoja. Ne tyypit olis ansainnu voiton!

 

Sitten Ensilään, vastassa Cd-tytöt. Se oli meiltä maalien ilottelua, voitettiin 8-0. Taas päästiin huutamaan! Huikee peli.

 

Tänään oli vastassa Olkahinen. Minä söin kotona sormiani, elin kellon kanssa pelissä mukana. Tiukkaa vääntöä oli kuulemma ollut, voitettiin 3-2. En mä jatkossa voi kotona istua!

 

Oon niin ylpee näistä, hienointa on ollut nähdä sitä niiden joukkuehenkeä ja sitä et ne pikkuhiljaa aikuistuu. Ja sitä taistelua, nehän ei enää keräilekään kukkasia vaan pelaavat tosissaan! Ja ollaanhan me vanhemmatkin hauska ryhmä. Hymyt leviää korvasta korvaan kun kentän laidalle kasaannutaan ennen peliä. Jokaisen kanssa riittää aina sananen vaihdettavaksi. Mutta eihän se tähän lopu, meillä on koko kesä edessä näiden pienten suurten ihmisten parissa. Rakkaudesta lajiin, hyvät juhannukset kaikille ja Ensilässä tavataan taas seuraavan pelin tiimoilta!

-Tiia, se kovaääninen.

­

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.